Aamulla mami keräs kaikki koiransa, otti namit taskuun, kameran olalle ja vei meidät metsään. Eka yllätys tuli ennenkuin oltiin edes tajuttu, mitä tapahtuu. Se ylläri on tässä:

P7114768.jpg

Mamman konsepti meni iha sekasi! Ei ollut siäniveittee, mut onneks oli kakkapussi (ilman kakkaa) mukana. Hyttyset puri sen ihan paukuroille, muttei mitään välii. Mä veikkaan, että tän vuoden kanttarelliruljanssi alko ny. Hyvä vaan, päästään Waldemar Pärssonin kanssa juoksemaan.

Ekaks me pidettiin pieni palaveri, et mitä tehdään.

P7114776.JPG

 Mä päätin, että ainaski mä juoksen ekaks itteni vähän lämpimäks. Se menee näin:

P7114785.jpg

...ja näin:

P7114786.JPG

Sitten me tultiin yhdelle korkeelle kalliolle, mistä oli hiano näköala, vaikkei se mua niin heilautakaan, mut kiva, et mamikin nauttii.

P7114792.JPG

Waldolla nousi ihan korvat pystyyn, kun edessä oli niin jyrkkä lasku. Se on muuten sama ilmiö, kun jos ihmisellä hiukset nousee pystyyn.

P7114795.jpg

Sit me haisteltiin kaikkii hyvii hajui yhessä.

P7114790.JPG

Mummiälestä kyllä toi haju oli ihan yäk ja tuon sen alakuvan mukaisesti julki.

P7114791.JPG

Välillä Waltsu seiso vaan yhdellä tassulla. Mahtoko jarruttaa tässä kohtaa?

P7114793.JPG

Sit me jo lähdettiinki, kun siellä oli kuulemma niin kauheesti niitä hyttysiä. Vaiks ei ne mua häirinny yhtään. Tässä ne ei häiritse:

P7114802.jpg