Meillä taisi toi sorsastus alkaa vähän etuajassa. Olemme tosi sori siitä, ei ollu tarkotus. Itse asiassa, mun jäljiltä se sorsa jäi vielä jotenkin henkiin, mutta Waldemar irroitti siiven ja siihen se sitten nuupahti. Rassukka.

DSCN1565.jpg

Toi lasittunut katse kertoo sorsan fyysisestä tilasta paljon. Ainaski näin asiantuntijalle.

Aamulla meidän huikkastiin taas pitkästä aikaa mun autoon eli siihen onnettomaan virvilään, niinku mami sitä kutsuu.  Mentiinkin Ruissaloon ja mami löysi sieniä. Mä en löytäny oikein mitään, vaiks olin kyllä kovin hetkinen. Oliks se nyt hetkinen vai hektinen? Mami tietäs, mut mä en kysy. Nyt on vedetty lonkkaa ja toipuillaan retkestä.

DSCN1586.jpg

Tässä mä painelen omia polkujani siirryttäessä yhdestä salaisuusmetsästä toiseen salaisuusmetsään.