Näyttää siltä, että mammis on tullut hulluks. Valitettavasti. Tuskin olin saanut aamulla pari nokaretta jauhista ja riisiä masuuni, kun jo lennätettiin pelkääjän paikalle mun autoon. Paineltiin niin että sauhu nousi vaan pitkin maantietä Lie.. ai niin, tätä ei saa kertoo. Paineltiin siis niin että 0,7 liitterin kone vaan ulvo!

Päästiin yhden metsän reunaan ja nyt tapahtu se, mitä oon aina pelännyt! Sain vahtia mammaraa!! Jo on aikoihin eletty: siis mulle ei vihelletty, sain juosta just omia aikojani ja mamsku ei ollut pätkääkään kiinnostunut siitä, että mulla oli milloin hirvi, milloin orava ihan tossa nenunpäässä haisuna. Se meni ITSE nenä maata viistoen ja nyppi maasta ei vain niitä keltaisia, jotka tunnen ja joita kutsutaan kantsuisks, vaan sellasia tummanruskeita, joilla on vaaleempi tököjalka. Ne on tämmösiä, ettei tartte niin paljon selittää:

1854557.jpg

Sit tultiin onneks yhteen kantsupaikkaan ja sain haistella, maistella ja muka hakee niitä sieniä. Leikisti hainkin, muttei siellä mitään ollut paitsi ne jo löydetyt. Tulinkin aina mamman luo haistaan, että tässähän niitä on - älä valita, vaan oo tyytyväinen näihin edes!

Kerran kuulin, kun olin vähän kauempana, että mamsku huusi ää-ääääk! Menin sit kattoon ajatuksena vähän rauhottaa mummelia, mutta se olikin tullut ihan sekopääksi. Se repi hiuksiaan, heitteli takkiaan ja kiljui. Jaa joo, vanha juttu. Sillä oli hirvikärpäsiä päässä ja pusakan alla. Heh-he, ne veijarit eivät meitsistä piittaa. Mamsku nyppi niitä melko epätoivosena ainakin yli kymmenen koopeeäl päästään. Sit päästiin autolle (huom! ei edes eksynyt, kun aurjonko paistoi ja suunnat oli handussa). Siellä juotiin vettä oikein olan takaa ja mamma riisu ittensä melkein ilkosilleen - hi-hi! Niitä kärpsyjä oli sillä joka paikassa niin paljon, että lähes tuli sääli. Kun oli sitten aikansa pomppinut ja nyppinyt niitä, niin päästiin matkaan.

Paluumatkalla käytiin mummolassa tekees mummille ylläri, mutta olimme niin poikki, että jatkoimme pian kotiin vähän lepäileen ja putsaan niitä ihme tattitseja.

1854594.jpg

Saas nähdä, mitä seikkailuja huomenna tulee vastaan. Tää koirunelämä alkaa käydä melko jännäksi. Vielä. Ens viikolla kuulemma tulee meitsillekin suru puseroon, siis jos olis pusero. Onneks mulla ei oo kuin topattu sadetakki ja sitä käytetään vaan talvella - ei sienimetsässä. Tulis vaan turhaan liian kuuma, kun muutenkin on jo.